Taisin mainita aloituspostauksessa vauvakuumeestani. Olen 20-vuotias, opiskelut ovat kesken eikä mies todella ole vielä valmis isäksi. Silti vain on kaipuu omasta lapsesta, välillä etäisenä, välillä käsinkosketeltavan lähellä. Tiedän että meillä on aikaa. Aika onkin se mikä juuri nyt ei ole ollenkaan oikea.

Entä olisinko minä valmis äidiksi? Ehkä en. En ihan vielä. Ei riitä että pikkuiset vauvantossut herättävät ihastusta tai että tekisi mieli olla raskaana. Pitää olla valmis raskauden lisäksi synnytykseen ja sen jälkeen vauva-arkeen. Ne tossut ei varmasti enää ihastuta samalla tavalla siinä vaiheessa kun on kyynärpäitä myöten vauvan ulosteissa tai kun pitää seitsemännen kerran herätä yöllä vauvaa katsomaan.

Lapsen hankkiminen on sangen vakava asia.

Hoitoalaa opiskelevana raskaus ja synnytys ovat tuttuja aiheita, mutta niiden lisäksi on vielä se kolmas aiheeseen liittyvä. Se iso. Se pelottava. Lapsettomuus.

Tosiasia on että lapsettomuus on yleistä. Jostain syystä aihe koskettaa minua kovasti, vaikka en sitä itse ole kokenut. Tulevaa ammattianikin varten olen perehtynyt lapsettomuuteen paitsi kliinisenä seikkana, mutta myös emotionaalisena taakkana. Jokin, yllättävänkin suuri, osa minusta pelkää ja melkein uskoo lapsettomuuden tipahtavan omalle kohdalle. Jännää. Lapsettomuuden kokeneiden kokemuksia lukiessa nousee toistuvaksi teemaksi alun yllätys ja shokki. "En osannut yhtään odottaa tätä." Pelkoni lapsettomuudesta on myös suuri syy sille, miksi haluaisin alkaa yrittämään jo nuorena.

Äidilläni oli nuorena keskenmeno. Emme ole koskaan aiheesta tarkemmin keskustelleet, vaikka mieli tekisi. En vain ilkeä sohaista niin vanhaa ja niin kipeää asiaa. Olen perinyt äidiltäni paljon fyysisiä ja henkisiä taipumuksia ja ehkä sen takia pelko siitä, että keskenmeno tulee sattumaan minunkin kohdalleni, on suuri. Lisäksi menkkakivut, välillä epäsäännölliset kierrot ja muut alapäätaipumukset saavat välillä pelkäämään että jokin voi olla vialla. Monirakkulaisia munasarjoja pelkään eniten. Siitähän lihomiseni johtuukin! Onko minulla enemmän karvoja kuin norminaisella? Mitä jos kierrot ovat epäsäännölliset siksi ettei ovulointia ehkä aina tapahtudaan? Apua, ovulaatiotestejä ostamaan!

Mainittakoon että todella olen testannut pöpipäissäni ovulointiani varmistaakseni että niitä tapahtuu. Alan ihmisten kirous on se että tuntee lisääntymiseen liittyvät ongelmat ja siksi ehkä osaa odottaa niitä.

Tekisi mieli katsoa miehen kanssa valmiiksi kalenterista tarkka päivämäärä jolloin ruvetaan yrittämään. Mies taasen viettää nuoruuden prime timea, ei ole vielä opiskelemassa ja ihmettelee mitä elämältä haluaa. Inttikin on hänellä kohta edessä. Lisäksi tiedän hänellä olevan pelkoja ja epäilyksiä tulevaisuuden suhteen, eikä hän halua oikein suunnitella mitään kuukautta pidemmälle. Hänellä ei todellakaan ole vielä vauvahaaveita.

Siispä on tyydyttävä tähän tilanteeseen. Aika ei ole vielä kypsä, emmekä ole mekään.